RIKAS JOULUN PERINTEEMME
Meidän suomalaisten jouluperinteeseen sisältyy monenlaisia asioita, jo yli sata vuotta sitten joulua vietettiin ja siihen sisältyy paljon symboliikkaa. Jouluruokien valmistaminen aloitettiin hyvissä ajoin ja kodit siivottiin. Tämä ulkonainen tapa johdattaa ajatukseen, että myös meidän sydämemme pitäisi olla puhdistettuna odottamaan juhlavierasta. Tähdin ja kynttilöin koristellun joulukuusen sanotaan muistuttavan paratiisin vehreydestä. Ennen vanhaan, Tuomaksen päivään mennessä, kolme päivää ennen jouluaattoa talon työt piti olla tehtynä ja joulukuusi tuotiin tupaan aattona. Saunan lämmitessä kuusi koristeltiin ja kylvyn jälkeen pantiin pyhävaatteet päälle. Kun vanhan sanonnan mukaan Tuomaan päivän ja joulun välissä aurinko oli kannallaan eli pesässään kolme päivää, niin Sanan valo laskeutui tähän pimeyteen. Tätä valoa kuvaavat jouluvalot kodeissa, kirkoissa ja kirkkomailla. Monet meistä suuntaamme askeleemme hautausmaiden hiljaisuuteen, me pysähdymme rakkaittemme viimeisen leposijan ääreen. Näin me haluamme kiittää heidän hyvyydestään. Sankarihautojen valorivit muistuttavat meitä isänmaasta. Kaatuneet lepäävät vieri vieressä ja puhuvat sanatonta kieltään. Käynti hautausmaiden joulussa yhdistää sukupolvet toisiinsa.
Jeesus sanoo, että hän on maailman valkeus, joka häneen uskoo ei vaella pimeydessä. Suomen ruotsinkielisellä rannikolla ikkunoihin joulunaikaan laitetaan valaistu risti, ankkuri ja sydän. Ne ovat uskon, toivon ja rakkauden merkkejä.
Maataloissa tuvan lattia sai katteekseen oljet. Näin haluttiin varmistua seuraavan vuoden sadosta. Tavalla haluttiin myös muistaa Jeesus -lasta, halvassa olkivuoteessa. Himmelit ja olkikoristeet juontavat tästä perinteestä.
Lahjojen antaminen tuo mieleemme Itämaan tietäjät. Yleiseksi tavaksi on tullut muistaa ystäviä joulukukilla, hyasinteilla, tulppaaneilla ja joulutähdillä. Ruusu on yleensä liitetty Kristukseen ja neitsyt Mariaan. Jouluvirressä 23 me laulamme: ´On ruusu Iisain juureen nyt kukkaan puhjennut´. Hyasintti joulukukkana kuvaa Kristuksen kuninkuutta ja liljakukka tulppaani vanhaa joululegendaa: ´Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu Herra ihmisten´. Joulutähti on pyhän yön kukka, jonka punainen väri merkitsee jumalallista rakkautta.
Ensimmäisenä jouluna taivaalle ilmestyi ihmeellinen tähti, joka johti tietäjät Vapahtajan luo. Sen perintönä monessa ikkunassa on valaistu joulutähti. Kodeissa ja kirkoissa rakennetaan myös jouluseimejä kuvaamaan pyhää perhettä. Tähti on paitsi tietäjien opastaja myös Kristuksen vertauskuva, jota psalmissa 24 kuvataan aamutähdeksi.
Monessa kodissa aattona tai joulupäivänä hiljennytään jouluevankeliumin ääreen, joulu on Sanan juhla, tiernapoikien tai –tyttöjen esitykset Jeesuksesta ja Herodeksesta on etenkin lapsille havainnollinen kertomus joulun tapahtumista.
Seimiasetelmassa keskellä lepää pieni lapsi. Martti Lutherkin katseli kerran seimen lasta. Hän toteaa, että kapalot, joihin lapsi on kääritty, on totuuden sisältävä Pyhä Raamattu ja seimi merkitsee kristikansaa. Kun menen kirkkoon, tulen seimen äärelle.
Suomalaista yhteiskuntaa on aina yhdistänyt kirkko. Kirkkokansa yhtyy kiittämään Jumalaa, ´kun antoi ainoon Poikansa´. Lapsuuden joulukirkot siirtävät perinnettämme. Joulun tapahtumien ylle kohoaa risti. Risti kertoo meille surusta, jonka kuolema tuo mukanaan. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla ainoa mielikuvamme. Ristiin sisältyy toivo, koko luomakunnan toivo. Ellei ristin sanomaa olisi, raukeaisi koko joulu tyhjiin. Joulu ja pääsiäinen yhdessä kertovat Jumalan pelastushistorian täyttymisestä ja sen tuomasta ilosta.
Jeesus syntyi sitä varten, että osaisimme pitää kiinni toivosta ja luottamuksesta. Joulun sanoman ansioista me olemme osa hyviä voimia. Joulurauhaa kaikille juhlapyhiin ja Jumalan siunausta vuodelle 2012.
Reijo Tuokkola
kirkkoherra
