Nurmeksen kirkko
27.3.2010
Armo ja rauha Herraltamme Jeesukselta Kristukselta, häneltä joka kerran oli, joka on ja joka kerran tuleva on.
Me nousemme kuulemaan pyhää evankeliumia Luukkaan mukaan, luvusta yksi.
Halleluja
Evankeliumi
Halleluja
Näin Marian ilmestyspäivänä vanha kansa koitti ennustaa kesän tuloa ja kevään säätä, `mikä Maariana on katolla, se on Vappuna vaossa´. Toinen tähän päivään liittyvä sana on Maar, tottamaar asia on näin eli totisesti Marian Jeesuksen äidin kautta, asia on näin.
Neitsyt Marialle oli enkeli, tekstimme edellä ilmoittanut, että hänestä tulee Jumalan Pojan äiti. Maria suostui Jumalan tahtoon, vaikka ei ehkä ymmärtänyt, miten kaikki tulisi tapahtumaan ja mitä se merkitsisi hänen omalle elämälleen. Varmaan monia kysymyksiä oli hänellä mielessään. Enkeli rohkaisi Mariaa uskomaan, että Jumala on voimallinen tekemään ihmeellisiä asioita. Enkeli kertoi hänelle myös Elisabetista, joka tulisi synnyttämään pojan vanhoilla päivillään.
Kristillisen perimätiedon mukaan Maria syntyi n. 15 vuotta ennen Kristusta, Jumalan Pojan syntymää. Ja neljä-viisikymmen vuotiaana hän joutui katselemaan sydämen murtavaa näkyä, oman poikansa kidutusta ja kuolemaa.
Nurmeksen kirkon alttaritaulussa me kohtaamme tämän Marian. Siinä Kristuksen ristin juurella on Maria, syvän surun ilme kasvoillaan. Olen monesti miettinyt, miksi Maria on kuvattu yksinäisenä tuossa ristin juurella. Haluaako taitelija korostaa sitä tosiseikkaa, että lopultakin me kaikki olemme oman surumme kanssa yksin. Lohduttajia varmaan on, mutta lopulta olemme vain yksin, ja ainoa lohduttaja on silloin ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Kenties Maria koki samaa yksinäisyyttä saatuaan kerran ilmoituksen Kristuksen ihmeellisestä syntymästä.
Ristinjuurelle tuli myös Johannes, Kristuksen opetuslapsi. Ikuiset sanat lausuttiin siinä tuolloin: Äiti, tämä on poikasi, ja poika, tämä on äitisi. Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi Johannes piti huolta Jeesuksen äidistä. Kerrotaan, että Maria asui apostoli Johanneksen luona Efesossa Vähä-Aasian rannikolla vuonna 48 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka, näin Maria olisi ollut kuollessaan 63 vuoden vanha.
Ennen Jeesuksen syntymää enkeli oli vieraillut Marian luona ja ilmoittanut, että hänestä tulee Jumalan Pojan äiti. Maria suostui Jumalan tahtoon, vaikkei ehkä ymmärtänyt mitä kaikkea se merkitsisi hänen omalle elämälleen. Varmaan monia kysymyksiä tuli hänen mieleensä. Enkeli halusi rohkaista Mariaa uskomaan, että Jumala on voimallinen tekemään ihmeellisiä asioita. Enkeli kertoi hänelle myös Elisabetista, joka tulisi synnyttämään pojan, Johannes Kastajan, jo vanhoilla päivillään.
Muutaman päivän kuluttua enkelin vierailusta Maria kiirehti tapaamaan serkkuaan Elisabetia. Miksi hän tuon matkan teki, ehkäpä hän halusi varmistua siitä, että enkeli puhui totta. Elisabetin luona hän sai sitten vahvistuksen uskolleen. Vieläpä enemmänkin kuin vahvistuksen, sillä ikääntynyt Elisabet odotti todella lasta ja Jumala puhui hänelle Elisabetin kautta. Pyhä Henki ilmoitti Elisabetille sen, mitä Mariasta ei vielä ulkopuolinen olisi voinut havaita. Sen, että tämäkin odotti lasta. Lasta, jota hän oli muutaman päivän kohdussaan kantanut, oli Jumalan Poika, Elisabetinkin Herra.
Tuo kahden raskaana olevan naisen kohtaaminen Juudean vuoristossa on täytynyt olla ihmeellinen kokemus. Kaksi armon saanutta naista koki Jumalan Pyhän Hengen kosketuksen.
Kerrotaan, että Elisabetin kohdussa lapsi, josta tuli Johannes Kastaja – hypähti ilosta. Jotain samaa on vanhan testamentin kertomuksessa Jaakobin ja Eesaun, kaksosten syntymässä. Rebekan kohdussa lapset potkivat toisiaan, jolloin Herra sanoi; kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa sinusta haarautuu, toinen toista vahvempi. Elisabetin ja Marian lapset olivat kuitenkin samaa maata, toinen kulki edellä saman kohtalon kuin toinenkin ja samalla avasivat meille tien Kristinuskoomme.
Kertomus enkelin ilmestymisestä liittyy selkeästi siihen ennustukseen, jonka profeetta Jesaja ilmoitti jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Kuningas Hiskialle hän sanoi, Herra antaa teille merkin, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Nimi voidaan vapaasti kääntää; meidän kanssamme on Jumala. Alkuseurakunta uskoi tämän profetian täyttymykseen Kristuksessa, se näkyy raamattumme evankeliumeissa ja myös omassa uskontunnustuksessamme.
Juutalaisille Jeesus ei ollut Messias, Immanuel. Vielä tänäänkin he odottavat luvattua pelastajaa. Juutalaiseen sapatti-iltaan kuuluu kodeissa ennen ateriaa kynttilöiden sytytys. Se on perheen äidin tehtävä. Kaunis seremonia, jossa äiti sytyttää kaksi kynttilää ja lausuu rukouksen: Kiitetty ole sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän sytyttää sapattikynttilät.
Tämä on kaunis ja meitäkin puhutteleva tapa. Sen perusteella juutalaisuudessa korostetaan, että naisellakin on keskeinen tehtävä uskonnon ja perinteen välittämisessä.
Hämmentävää on kuitenkin kuulla tuon kauniin tavan teologiset perustelut. Juutalaisten rabbien mukaan kynttilöiden sytyttäminen ei olekaan naisille kuuluva etuoikeus vaan kirous. Koska nainen, Eeva, lankesi syntiin ja näin sai pimeyden lankeamaan ihmissuvun ylle, nainen voi nyt tuoda maailmaan valoa edes sapattikynttilöiden verran. Ja tämän hän saa tehdä juuri ennen sapatin alkamista, silläkin uhalla, että nainen rikkoisi sapatin tekemällä tulen silloin, kun se on mitä ankarammin kielletty.
Mutta kumpi mahtoi olla ensin, sapatin valo vai rabbien selitykset tuosta valosta. Evankelista Luukkaan mukaan on olemassa vain yksi valo ja valaisee meidän koko ruumiimme. Tämä valon lähde on Jumala. Sanansa kautta hän antaa valonsa loistaa kaikille ihmisille, hyville ja pahoille. Ihmiskunta on pimeyden vallassa ja Luukas tunsi aikalaistensa mielet. Niissä syyllinen on Eeva, ihmiskunnan kantaäiti. Mutta pimeys on voitettu. Jos pimeys onkin tullut maailmaan naisen kautta, myös Jumalan valo syntyi tähän maailmaan naisen kautta. Näin Maria korjasi sen, minkä Eeva oli turmellut.
Jotenkin Mariassa me näemme myös ensimmäiset merkit valon juhlasta. Päivä on eräänlainen käännekohta vuodenaikojen vaihtelussa. Tämä näkökulma on siten varsin etäällä siitä mielikuvasta, joka meille annetaan Jeesuksen äiti-Mariasta pyhimyksenä ja palvottuna.
Maria tulee vastaamme sellaisena kuin uskomme lähtökohdat hänestä tarjoavat. Hän on nöyrä Herran palvelijatar, hänen suostumuksensa Jumalan suunnitelmaan on ehdoton. Ei hän pelännyt ottaa riskejä Jumalana edessä ja uskoi rukoillen, että tuo suunnitelma oli häntä varten. Uskonpuhdistaja Martti Luther kehottaa ottamaan oppia Mariasta ja sanomaan hänen laillaan, tapahtukoon minulle niin kuin sanot.
Kuuliaisuuden esikuvallisuus on piirre, joka erottuu Marian kevään väreissä ja valossa. Siinä hän on ilon ja toivon tuoja. Kuuliaisuudessa Jumalan tahtoon versoo jo kevään aavistus. Sillä siellä, missä ihminen suostuu Luojansa käyttöön, siellä vaelletaan myös toivon ihmisinä.
Meidät on Marian tavoin valittu välittämään evankeliumin ilosanomaa. Jumala on sen meille uskonut. Enkelin tervehdys Marialle oli:
Ave Maria, terve Maria, armoitettu
Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä naisten joukossa
ja siunattu kohtusi hedelmä, Jeesus
Pyhä Maria, Jumalan äiti,
Rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä.
Lähtekäämme nyt kaikki Marian tavoin elämän lähteelle, sillä siellä missä on syntien anteeksiantamus, siellä on elämä ja autuus.
Reijo Tuokkola
kirkkoherra
Arkisto
