EROAISINKO KIRKOSTA? Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Papin puolustaessa kirkon jäsenyyttä, puolustaa hän sitä tietenkin myös myötätunnosta työnantajaa kohtaan. Kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa kirkkoon kuuluminen oli itsestään selvää ja joka nykyisten tutkimusten mukaan ei juuri eroa kirkosta. Nuoruuden innolla uskonasioita kuitenkin kyseenalaistettiin, ”köyrykansaa” (uskovia) piikiteltiin ja kirkon roolia arvosteltiin, mutta kirkossa pysyttiin. Henkilökohtainen kristillinen vakaumus ja elämäntehtävä ”kirkon töissä” ovat antaneet minun kirkkoon kuulumiselle ja kirkkoon sitoutumiselle kestävän pohjan. Erotaanko kirkosta liian kevyin perustein? Viime vuosien raju kirkosta eroaminen on osaltaan seurausta v. 2003 voimaan tulleesta uudesta uskonnonvapauslaista. Kirkosta eroaminen ei enää edellytä henkilökohtaista kontaktia seurakun-taan eikä kuukauden harkinta-aikaa. Erota voi myös sähköisesti. Suurin osa nykyään kirkosta eronneista käyttääkin tätä vaihtoehtoa. Vapaa-ajattelijoiden tarjoaman, kirkosta eroamaan houkut-televan internetsivun kautta ev.-lut. kirkosta erosi viime vuonna yli 47.000 jäsentä, yli 90 % kaikista kirkosta eronneista. Nurmeksen ev.-lut. seurakunnan jäsenistä erosi kyseisen palvelun kautta viime vuonna 80 % (v. 2007 55 %). Kirkosta eroamisen helppous houkuttelee. Vapaa-ajattelijoiden internetsivut on suunniteltu nopeaan toimintaan. Perustelut kirkosta eroamiselle tarjotaan neljän kysymyksen katveesta: Uskotko? Maksatko? Juhlitko? Autatko? Näiden kysymysten ja niihin kiinnitettyjen lyhyiden vastausten sekä verolaskurin avulla rohkaistaan (yllytetään) kirkosta eroamiseen. En usko, että kukaan järkeään, henkistä ja hengellistä perintöään arvostava ja kotiseurakuntaansa tunteva eroaa kirkosta vain vapaa-ajattelijoiden tarjoamilla perusteilla – sen verran köykäisiä ja yksipuolisia ne ovat. Syyt ovat syvemmällä. Kirkon sanomalla ei ole enää merkitystä Tutkimusten mukaan (Kati Niemelä, Vieraantunut vai pettynyt, 2006) kirkosta erotaan ennen kaikkea sen vuoksi, että kirkolla ei ole enää henkilökohtaisesti riittävää merkitystä. Nuorten ai-kuisten (18 – 39 -vuotiaat) eli kirkosta hanakimmin eroavien (70% eronneista - Nurmeksessa 54 %) mielestä kyse ei ole kielteisestä kirkkokuvasta eikä pettymyksestä kirkkoon, vaan heikentyneestä kyvystä sitoutua kirkon sanomaan. Kimmoke eroon löytyy usein vanhoilliseksi, suvaitsematto-maksi ja epätasa-arvoiseksi koetun kirkon kannanotoista, esimerkiksi kirkon torjuvasta suhtau-tumisesta homoseksuaalisuuteen tai naispappien syrjinnästä. Osa tästä eroajien joukosta on jo entuudestaan etäällä kirkosta ja eroamisen kynnys on myös sen vuoksi matala. Kirkosta eroaa myös voimakkaasti uskonnollista väkeä (10 % eroajista), jotka kokevat, että eivät löydä paikkaansa kirkosta ja etsivät toisenlaista uskonyhteisöä. Vuoden 2008 kirkosta eroamisen raju kasvu – kasvupiikki osui loppuvuoteen – heijastelee myös talouden epävarmuutta; kirkollisverosta halutaan nyt eroon. Kirkosta eroamisen yleisin syy onkin kirkollisvero (47 % eronneista). Yksi eroamisen innoittaja on myös kirkosta tiedotusvälineissä luotu kielteinen kuva, asenneilmastossa tapahtunut muutos; kirkkoon kuuluminen ei ole enää itsestään selvyys eikä kansalaisvelvollisuus. Suora palaute on tärkeää Hän, joka eroaa ev.-lut. kirkosta Nurmeksessa, eroaa aina myös Nurmeksen seurakunnasta. Seurakunnasta erotessamme vapaudumme jäsenen velvollisuuksista, mutta menetämme myös jäsenen oikeudet: lapsiamme ei voida kastaa, meitä ei voida valita kummeiksi eikä vihkiä kirkollisesti, emme voi enää toimia seurakunnan luottamushenkilöinä ja sitä kautta vaikuttaa seurakunnan ja koko kirkon toimintaan. Kirkosta eronnut ei voi myöskään osallistua ehtoollisen viettoon. Jumalanpalveluselämä on muilta osin kaikille avoin. Kirkkoon kuulumisessa ei tietenkään ole kysymys vain tietyistä tämän päivän oikeuksista tai vel-vollisuuksista vaan koko elämästä – sekä ajallisesta että ikuisesta. Ikuista katselemme aina verhon takaa, Raamatun lupauksiin luottaen, mutta ajallinen on tässä ja nyt. Minkä varaan ajallisen raken-namme, jos hyvästelemme kirkosta erotessamme myös kristillisen uskon ja kristilliset arvot? Seurakunta - se jonka näemme ja koemme - on aina seurakuntalaistensa näköinen. Usein kuva seurakunnasta - kuvan keskeisimmät piirteet - muodostuvat seurakunnan työntekijöistä ja luot-tamushenkilöistä, heidän kyvystään kohdata seurakuntalaiset, kasvattaa, palvella ja julistaa. Mahdollisesti myös meidän ”pärstäkertoimemme” vaikuttaa kimmokkeena kirkosta eroamiseen Nurmeksessa. Tämän vuoksi seurakuntalaisten suora palaute on tärkeää. Ota yhteyttä ennen kuin eroat! Arkistoon